Hään blogissa

Blackblingwhite blogin 

innoittamana sain vihdoin hillottua kuvat albumiin meidän häistä. 

Vastahan rouva-aikaa takana neljä vuotta..

Muutamia otoksia tännekin:

Meidät vihki ystävämme Anne-Marie.

Sormus teetettiin piirustukseni mukaan. 

Olin ihan huumassa, kun puhuimme pinkistä timantista. 

Melkomoinen pettymys, 

että timantti on niin pikkuruinen, ettei väriä erota!

En osannut päättää olisko riisiä vai saippuakuplia, 

oli sitten molempii, 

ja tietty noi riisit hajotti kuplat.

 Hääjuhlan koristelujen teema tuli meidän nimestä, ja se oli kivi.

Se ilmeni muunmuassa siten, että

Kutsukortit oli painettu kivipaperiin.

Opaskylttien fontti oli laadittu pienistä kivistä.

Häävieraat löysivät paikkansa, 

kun huomasivat pieneen kiveen kirjoitetun nimensä. 

Kynttilät olivat kiven muotoisia.

 Pitopalvelu Jukka Lanki loihti herkkuruokaa, ja kahviherkkuja.

Ohjelmassa oli kaasojen ja bestmanien ylläreitä; 

perinteistä ja vähemmän perinteistä ilottelua.

Bluesbones tahditti tunnelmaa.

Häävalssina oli Sir Elwoodin Hiljaisten Värien: Viimeinkin

Mekko oli itsesuunniteltu. 

Kuvaamisesta huolehti koko päivän ajan Luvikuva. 

Potrettikuvat räpsittiin ennen kirkkoa Luvian Laitakarissa.

Häävei juttui Blackblingwhitessä. Täällä. 

Menkäähän nopiaa, että pääsette mukaan arvontaan!

Lomalla etelässä; kohteessa Suomen Turku

Meidän perhe lähti maalta kaupunkiin, 

ja vietimme arkeenluksusta viikonlopun 

Suomen Turussa. 

Ohjelmaan kuului 

ihmistenilmoillepääsy, 

ihmettely, 

aleostelu, 

herkuttelu,

sukulointi 

ja rentoilu.  

 Yövyimme äs-ryhmän huoneessa, ja vaikkakin ne taitavat olla samankaltaiset ympäri Suomen, pidin silti tästä tekstiilistä. 

Alaa "hetken" opiskelleena kuvittelisin 

sen olevan luonteeltaan kuvakudos. 

Korjatkaahan josko se onkin joku muu. 

Kuvakudoksesta tuli mieleen, 

a) missäköhän omat tekemäni kuvakudokset on ja 

b)pitäisiköhän virittää loimi..

Suihkuseinästä otin kuvan, koska siinä on 

a) kiva kulmikas muoto, joka sopisi omaankin kylppäriimme ja 

b) kiva kuvapinta, joka sopisi omaankin kylppäriimme. 

(remontista vain neljä vuotta, 

mutta myönnän: kylppärissä tuli tehtyä vääriä valintoja.)

Jatketaan kylppäriaiheesta. 

Maalaistytön eksyttävästä Hansa-korttelista

löysin minulle uuden konseptimyymälän: tanskalaisen "Tiikerin".
Ostin sieltä tiimalasin suihkuun, koska 

olen alkanut viihtyä suihkussa liian pitkään

(Olen Anu ja olen: suihkussa). 

Josko tällä keinolla saisin addiktiotani rajoitettua. 

Montako minuttia suihkussa voipi olla eurolla

Ruohonjuuressa kävin ihastelemassa upeita pakkauksia 
(ihanko olis ollu ulkomailla!) 
ja ostin mm. teetä ja ruususuolaa.

Jotenkin menin myös sekaisin 

kirja-alen alesta ja 

mekko-alen alesta, 

ja niitäkin sitten tarttui mukaan muutama.

Sunnuntaiaamukävelyn tein yksin toispuoljokee WAMiin, 

ja tutkin taidetta. Mutta siitä myöhemmin. 

Niin ja ei vaan pystynyt ajaa Ikean ohi pysähtymättä. 

Näistäkin löydöistä myöhemmin.

Reissun vielä ruunas iglukakku pienen sukulaismiehen synttäreillä.

Terveisii Turust!

Pipo päässä Televisiosta

Kerroin täälläkin aikaisemmin 

saamastani joululahjakortista Televisio-putiikkiin Turkuun. 

Nyt kävin löytämässä lahjani. 

Jos on lahjan ostaminen vaikeata muille, 

on lahjan osto vaikeata myös itselle! 

Kauppa on täynnä pääasiassa 

suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita,  

täältä lisätietoja.

Ostosreissu tapahtui kylmänä päivänä, 

ja minulla oli päässä 

samaisesta kaupasta muutama vuosi sitten 

ostettu pipo; lempipiponi merkkiä MU KAVA.

Nyt kaupassa innostuin taas pipoista. 

 Ja tsadaa; tässä uusi piponi.

Uusi pipo on merkkiä SUPERYELLOW, 

siinä on tyylikkäästi yhdistetty trikoota ja silkkinauhaa, 

sillä vaikutuksella, että

pipo muistuttaa hieman jo hattua.

"Pipot päässä pakkasella ettei aivot jäädy!"

Jatko-osa marmeladeille

Kohtuullisen onnellisesti tarina 

itsetehtyjen marmeladien kanssa kuitenkin päättyi. 

Nuuttipukeille karkit eivät kerinneet, 

mutta kyllä niistä silti lopulta karkinnäköisiä tuli..  

Makua voisi luonnehtia "melko" makeaksi.

Ohje täällä

(Ei kyllä pysty suosittelemaan kenellekään)

Seuraavaksi marmeladia vihreiden kuulien muodossa ensi jouluna.

Vihreä tsto

Vihreällä toimistolla 

ei tässä yhteydessä tarkoiteta työkaverini 

upeaa smaragdinvihreää neuletta. 

Vaan työpaikkani pyrkimystä saada Green Office -merkki.

"Green Office on käytännönläheinen ympäristöohjelma, 

joka on toteuttamistavaltaan kevyt. 

Ohjelman tavoitteena on toimiston 

ekologisen jalanjäljen pienentäminen ja 

kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. 

Green Office soveltuu pieniin ja suuriin toimistoihin niin yksityisyrityksiin kuin julkishallintoon tai järjestöihin. 

Pienetkin teot merkitsevät, 

kun niitä tekee suuri joukko ihmisiä!" 

Lisää WWFstä

Valveutuneet työkaverini kysyivät josko tekisin 

ekologisen "jätesäkin" toimiston paperiroskille. 

Ompelin sen nopeasti vanhasta pöytäliinasta. 

Lisäsin pussiin kantohihnat, 

jotta sitä olisi helpompi tyhjentää.

 

Tästä intoutuneena luovuin myös työpöytäni roskiksesta, 

mitäköhän muuta voisin tehdä?

Fudge osa 2.

 

Kuvittelin perustavani 

askartelu-käsityö-sisustus-kotoilublogin, 

mutta jostain näitä herkkuja tänne ilmestyy.

Meillä oli neljäntähdenillallinen -ryhmän kanssa 

syömingit, 

ja mä vein paikalle "karkkeja".

Tuunasin tätä jouluna tekemääni fudgeohjetta vähän.

Ohje löyty täältä

Vaahtokarkkien ja suklaan lisäksi 

fudgeen tuli suolapähkinöitä ja suklaakuorrutus. 

Nämät käy oivasti keventäjillekin, 

koska ei monta pysty syömään, 

ovat niin tuhtia kamaa. 

 

Seuraavaksi taidan laittaa lakua tai salmiakkia tai jotain..

Garderobi kuosiin

Pidän suurena luksuksena 
Sinkkuelämää Carrien vaatehuonetta 

(huom. hänen elämässään ainoastaan sitä..)

Koska harjakatto jättää makuuhuoneeseen hukkatilaa,

ideoimme minulle ja miehelleni 
omat vaatehuoneet liukuovien taakse.

Tosin en osaa omaa tilaani nähtävästi tarpeeksi arvostaa, 
koska vaatehuoneessani "räjähtää" usein. 

Töihinpaluun jälkeen vaatehuoneen järjsetyksellä 
on uusi merkitys. 
Lähes kaksi vuotta olen käyttänyt mamma-asuja. 

Ensin tosiaan vatsani vuoksi ja sitten imetyksen vuoksi.

  
Minulla on paljon vaatteita, jotka ovat hyvinkin vanhoja, erityisesti kesämekot saattavat olla 90-luvulta
(Myös 70-luvulta äidiltäni perittyjä).
Ajat sitten lopetin myös kertakäyttövaatteiden ostelun. 
Minua ei voi pitää muodikkaana. 
Tyyliäni kuvailisin simppeliksi, mutta persoonalliseksi.
Ostan harvoin uusia vaatteita, mutta ostaessani pyrin keskittymään laatuun ja ajattomuuteen. 
Juhlamekot teen usein itse, mutta arkivaatteita harvemmin. 
  
Laitan vaatteen heti pesun jälkeen henkarille. 
Henkarit on löytö roskiksesta! 
Tangot Ikean keittiö-osastolta.

Luulisi olevan helppoa 
laittaa oikeat vaatteet oikeisiin paikkoihin.
 Alusvaateämpärit on "nimiöity" mustalla tarramuovilla.

Vaatehuoneessa pienet ja isot laukut ovat osa sisustusta. 
Myös pienet pussukat on ripustettu 
Ikeasta ostettuun keittiötankoon.

Kengät ovat hyllyllä. 
Joskus ilmeisesti käytin pinkkejä pikkukenkiä, 
nyt ne toimivat oivana somisteena..

Mummulasta löytyi myös tätini vanha kampauspöytä. 
Se uudistui kullankimalluksesta. 

Josko käyttäisin enempi koruja, 

kun ne on näkyvillä peilin koukuissa. 
 

 

Vaatehuoneen järjestäytyminen helpottaa arjessa. 
Vaatteideni jatkot ovat kirppiksellä ja Kontissa.

Olen myös kerran ollut vaatteidenkierrätys-partyissa:
Meitä oli kuusi suunnilleen samankokoista naista paikalla. 
Kaikki esittelivät omat vaatteensa, 
ja sen jälkeen kukin sai ilmaista, 
mistä on kiinnostunut. 
Josko useampi henkilö oli kiinnostunut samasta tuotteesta, suoritimme kivi-sakset-paperi arvonnan. 
Oli aivan huippua nähdä, 
että joku innostui mulle "pieniksijääneistä"  vaatteista ja vastaavasti minä sain ilmaiseksi uudistaa garderobia! 
Jos järjestät tämmöset partyt, 
kutsuthan mut mukaan!

L`atelier des delices a´la Kultalokki

Pystytkö arvaamaan mitä tämä herkullinen kuori sisältää?

Joulupukki todellakin lahjoi minua runsaasti, 
sillä tämä kasvohoitolahjakorttikin on häneltä.

Voitteko uskoa, että täällä pikku Luviallakin

on saatavilla tällaisia hoitoja Hoitola Kultalokissa?

"Ranskalaisella Atélier des Délices sarjan tuotteilla on virallinen luomukosmetiikka-sertifiointi (Ecocert Cosmebio BIO).

Se on tae siitä, että tuotteiden valmistuksessa ei ole käytetty kiistanalaisia synteettisiä aineita kuten petrokemianteollisuuden (öljynjalostus) sivutuotteita, silikonirasvoja, synteettisiä väri- tuoksu- ja säilöntäaineita, parabeeneja ja fenoksietanolia"

Kultalokki

Itse en ole aina hirmuisen valveutunut kuluttaja. 

Mutta ihonhoidossa luotan ekoajatukseen. 

Ja todellakin suurta luksusta arkeni aamuihin tuo 

Kultalokista hommaamani tuotteet.

"Couleur Caramel on täysin ainutlaatuisen konseptin omaava, 
ihoa hoitava meikkisarja.
Pakkausmateriaalit ovat pelkistetyn tyylikkäitä 
ja mahdollisimman vähän luontoa rasittavia.
Couleur Caramel ei käytä meikkituotteissaan ihoa tukkivia tai ärsyttäviä synteettisiä yhdisteitä.
Iho saa hengittää vapaasti ja hehkuu luonnollisesti."

Teksti löytyy täältä

 

 

Tää herkullinen meikkipussi on lahja Annukalta, 

hommattu Televisiosta.

Väriä nassuun!

Voihan NUUTTIPUKKI sentään!

Nyt ei mennyt lainkaan niinkuin blogeissa yleensä 

(saati Strömsössä). 

Muistimme vasta aamupäivällä, että tänäänhän on Nuuttin päivä. 

Ja viikon kauppareissulla ostetut karkit oli syöty. 

Tehtiin viime vuonna uudenvuodenpäätös, että 

 käydään vain kerran viikossa kaupassa, 

ja se ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on pitänyt!

Tietysti minä teeseitsenaisena päätin tehdä karkit itse. 

(väärä päätös nro 1.) 

Ajattelin, että marmeladiainekset voisi löytyä kotoa. 

Ikinä mitään marmeladia en ole tehnyt, enkä agarista kuullut. 

Sen voisi ehkä korvata liivatteella 

(väärä päätös nro 2.) 

Karviaiset näytti niin kauniilta jäisinä.

Ohjeen mukaan keitin marjat puolessa litrassa vettä ja 

samassa määrässä sokeria.

 .

Lisäsin kiehuvaan soppaan myös mustikoita ja sitruunan kuorta.

Kiehumisen jälkeen soseutin marjat ja lisäsin liivatteen.

Liivatetta päätin tarvita 7 kpl, 

jotta saisin leikattavia palasia. 

Agaria olisi tarvittu 1 rkl. 

Ja sitä olisi pitänyt keittää 30 min.

Kaadoin jäähtyvän seoksen muovisiin vuokiin ja 

laiton jääkaappiin.

Tein pilttipurkeista valmiiksi karkkikippoja. 

Ja odottelin marmeladin hyytymistä.

Ja odottelin ja odottelin ja odottelen yhä. 

Siinä välissä nuutipukkeja tuli ja meni 
ja annoin niille sitten kaapin perukoilta keksejä ja muuta, 
mistä ne ei varmaan tykkää. 
Mutta ne oli suloisia! 
Lauloivat mm. SielunVeljien Peltirumpua! 
Ja veivät kyllä joulunrippeet mennessään. 
Tosi kiva perinne tämä!

Ja nyt meillä on jääkaappi täysi ylimakeaa hilloketta. 
Ja hei; älä koita tätä kotona!

Joku kävi täällä

Teen töitä nykyään vain neljä päivää viikossa. 

Siis töissä. 

Tosin kotonakin riittää pientä puuhaa. 

Tai niinkuin VTTn ylijohtaja Vartiainen sen kuvailee: 

"ihanaa velttoilua".. 

Oli mitä oli, sain vihdoin siivottua loputkin joulutamineet pois. Miten niitä aina vielä putkahtelee jostain esiin, 

ja miten niiden paikoilleen asettelu 

on paljon mukavampaa kuin siivous? 

Muutamat valot nimesin uudestaan 

eli eivät tottele enää nimeä jouluvalot vaan talvivalot. 

(täällä maalla on niin pimeää, 

että pienet valonvilkahdukset antavat uskoa sivilisaatiosta!)

Yläkuvassa vessan seinämä tarvitsisi uuden viestin, 

kun tontun käynnistä on jo tovi.

Kynttilä varastoa pitääkin muistaa täyttää näin joulun jälkeen. 

Mun ehdottomat joulukoristesuosikit on näät hepat!

Nämä korut saa jäädä esiin vielä.

 Joutsen ja Strutsi Buss Stopista Raumalta ja Sydän Lauralta.

Tänä jouluna vein näitä tekemiäni pannunalusia 

"joka paikkaan" tuliaiseksi. 

Nopea ja helppo tehdä, kun vain hommaa välineet.  

Täällä ohje, miten näitä tehdään

 

Velttoillen kohti seuraavia jouluja!

Oodi klapeil

 Aurinko ei "ihan vielä" lämmitä tarpeeksi tupaamme.

Sytyttelin tossa juuri pikkuista takkaamme, 

ja taas kerran ihastelin noita koivuklapeja. 

Ne on kyllä niin kauniita!

 

Minä olen tehnyt vallan vähän työtä, 
saadakseni klapit takkaan, 
mutta tajuan kyllä kummonen homma siinä on. 

(kasvattaa puu, metsuroida, klapittaa, pinota, kuivata, pinota, kantaa, varastoida, kuljettaa, vaikka kuinka monta työvaihetta.) 

Ja  siellä se kauheen ahkeroinnin tulos palaa. 

Tulta voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan!

Huomioiden siis, että saan takan syttymään..

Takka on nimeltään Balladi, 

ja se mahtuu pieneenkin tilaan.

(koitan ottaa joku päivä paremman kuvan)

 Takan päällä päivystää betonista valamani enkelimies. 

Huomaa myös mun rappaama seinä! (rapatessa roiskui!)

Ja nyt: luukut kii! 

Lämpöä lukijoille!