Mikä ihana perjantai ja lomapäivä,
otimme oikein valokylpyjä, kun niin aurinkoa pukkas.
Toiselta nimeltä perjantai tunnetaan siivouspäivänä.
Tossa vilpolaa eli eteistä eli kuistia siivotessani,
aloin jo haaveilla lämmöstä.
Samoin haaveissa myös talonkuoren remontti.
Pitäis hukata tuo kauhea ulkovuori
(karaattilevytetty, eli semmosta vaneria,
jonka päällä on pikkukiviä, niin kasarii ja niin kamalaa),
ja palata puuvuoraukseen
ja samassa rempassa tehtäis tosta vilpolasta lämpölä.
Sitä kuorrutusta odotellessa,
esittelen tän lämpövuoraamani vilpolan jakkaran.
Eevalan vanhaa jakkaraa
ei voi luonnehtia verhoilun mestariteokseksi,
mutta yllättävästi tuo kuorrutus on kestänyt.
Eli vanha jakkara on kääritty lankojen jämiin.
Talon kuorruttamiseen tätä vinkkiä ei voi käyttää..
Vilpolassa lämmittää tällä hetkellä ainoastaan
partyliten kiva kynttelikkö.
Idea siihen lienee syntynyt aurinkoisella pakkashangella?
Mä oon täällä, missä pakkanen paukkuu
ja viima vinkuu
Se tulee nurkista sisään ja jäädyttää
Mä kuinka tänne päädyinkään
asuttamaan kylmää taloo?
ja viima vinkuu
Se tulee nurkista sisään ja jäädyttää
Mä kuinka tänne päädyinkään
asuttamaan kylmää taloo?
:) Muistan kuules vieläkin sen lehtijutun, ja melkeinpä kaikki kuvatkin siitä, ja muistan sen talonne verhoilun - enpä ihmettele että esteettiset eilisen tytön silmät kaipaavat kaunista puuverhoilua ihanalle kodillenne :)
VastaaPoista[Ja eilisen tytöllä en nyt viittaa siihen, että olisimme vanhoja, en toki, se tarkoittanee sitä että sinulla on silmää kaikelle menneiden aikojen kauneudelle.]
Kiitos Haltiakummi!
VastaaPoistaTodellakin kerran kun on nähnyt talomme ulkokuoren, valitettavasti se jää negatiivisena mieleen. En pysty uskoa, että se on ollut edes isovanhempieni mielestä kaunis, vaan varmasti valittu huoltovapauden vuoksi.
Terveisiä, toivoo ikänainen.. (naurunaama)