Eilen luisti

Tein varsinaisen löydön omasta vaatevarastostani, nimittäin

vanhat luistimet noin vuodelta -95. 

Eräs J kyllä sanoi, 

että kukaan ei enää luistele noin noloilla kaunareilla..

Minua ei nolota edes se, että nämät 

noin parikymmentä vuotta vanhat yksilöt 

ovat vieläkin isot! 

90-luvun laman lapset muistanevat, 

että kasvuvaraa ostettiin aina? 

Meillä maalla ei oltu tutustuttu urheilusukkiinkaan, 

vaan muutamalle villasukalle piti löytyä tilaa.

Kokeilin uutta lajiakin, 

vaunuluistelua. 

Ja hienosti luisti!

Luvian Laitakarissa on kilsan mittainen jäädytetty luistinrata.

Perjantaina se oli kokonaan kynttilöin valaistu, 

koska siellä järjestettiin kuutamoluistelut.

Aivan uskomattoman tunnelmallista!

 

Kohokohta luistelu-reissuissa on 

kummipojallani Hugolla ja minulla sama: 

sinappi ja kuumat juomat.

Vaunuluistelun tekniikka täytyy vielä talven ajan hioa.

Luistavia talvisia tunnelmia!

Koukkaus käynvainpuuteroimassanenäni-huoneeseen

Tämä 

mustasta kontaktimuovista leikattu "kyltti" 

näyttää tietä vessaan.

"Puuteroimishuoneemme" on musta-valkoinen, 

ja "sisustan" sitä aina jollain tehostevärillä. 

Tällä hetkellä innostuin pinkistä, tämän saippuan myötä.

Huomaa kuvassa myös Kreikasta tuotu Poseidon. 

Pikkasen muuten arjen luksusta on 

polttaa tuoksutuikkuja vessassa.

Jos olisin miljonäärimamma, 

hommaisin aina upeita kukka-asetelmia juurikin tähän tilaan. Toistaiseksi tyydymme pikku kukkasiin silloin tällöin.

Virkkaamani matto löysi nyt paikkansa.

Torso on Helsingistä lähtö lahja Kärstiniltä. 

Tykkään siitä lujaa. 

Samoin myös meillä vierailevat lapset.

Valkoinen maailma

Siis harmaa.

Latuilimme tänään. 

Omaa etenemistäni kun ei oikein voi hiihdoksi kutsua.

Mutta todella mukavaa ulkoilua suksilla, hikistä ja hapekasta. 

Ja Luvian saaristo on kaunis,  

sesongin ulkopuolellakin; ilman kesää tai aurinkoa.

 

 

Maailman valkoisuudesta innostuneena, 

päätin valkoistaa kotiammekin. 

Tiedän kyllä, että talvi ei ole mitenkään ohi, 

mutta keittiön talviverhot joutaisivat jo kadota.

 

Nää verhot on silti kivat. 

Kangas on jonkinsorttista organzaa. 

Metallilankaloimen kuteena hopeanväristä ohutta lankaa. 

Kun verhoa taivuttaa, se jää haluttuun muotoon.

Mutta sivuverhojen kadottua, valo tuli maailmaamme.

Pöytäliinapuuvillan sain Liisalta. 

Se sopii nyt tähän uuteen pelkistettyyn linjaan. 

Eikä haitannu yhtään, vaikka piti vähän luovia, 

että sai kankaan kattamaan koko pöydän.

Valkoista ja valoisaa viikkoa!

 

Sipulisihti

Olimme Lauran kanssa tekemässä löytöjä.. 

Nimittäin kirpputorireissulla. 

Käyn valitettavan harvoin kirppiksillä, 

ja vielä harvemmin teen mitään löytöjä.

 Minä en olisi tiennyt, mikä tämä on. Tiedätkö sinä?

 

 

Juu, jonkinlainen eilispäivän sihti. 

Tai näin keittiökaupassa olevan myynnissä vastaavanlaisia vieläkin. En ole olleskaan perehtynyt, 

miten sitä oikeasti pitäisi käyttää. 

Koska sain niin monta ideaa sen käytöstä 

ja se oli kaunis 

ja maksoi 2 euroa, 

se lähti meille.

Enkä tehnyt sille muuta, kuin koukutin. 

Ja nyt se toimii keittiössä sipulipussina. 

Ja vaikka onkin vanha, mun mielestä se silti on moderni.

Piilopullalla

Se, mistä ei kuvaa ole, 

sitä ei tullut tänään lounaalla keventäjä syöneeksi. 

(no ok, hymynaama tähän ja iloista laskiaistiistaita!)

Koukussa jälleen?

  

Eipä uskoisi, että olen 

oikein ammattikorkeakoulussa opiskellut virkkausta. 

Todellakin opintorekisteriotteestani (vuodelta 2004) 

löytyy 2 opintoviikkoa chrochetia. 

Sillä kurssilla ei kuitenkaan opiskeltu pylvässilmukoita,

vaan se oli semmosta "luovaa huuhaata". 

(Fiksumpi jättäisi tässä kohtaa kirjoittamatta:

huuhaata koko tutkinto..)

Opettajana toimi eteläkorealainen taitelija Chungie Lee. 

En tiedä miten hän sen toteutti, 

mutta koko meidän ryhmä hurahti lajiin. 

Jonkin aikaa sitä kesti, ja jotain kai syntyikin..

No pidemmittä alustuksitta, pitkästä aikaa tartuin taas koukkuun.

Tällä kertaa mulla oli ohje

ja valmiina ostettua Esteri ontelokudetta.

Opiskellessa mitään valmista ideaa ei käytetty, 

ja langatkin oli laatua "experimental". 

Chungielta suurin opetus oli: "sitten kun sulla on hyvä suunnitelma, tee vielä viisi uutta".

  

 Koulutuksesta huolimatta tai juuri sen vuoksi, 

en ihan osannut ohjetta noudattaa, 

ja piti vähän sooloilla, ja sain apulaisenkin..

 Mutta kyllä siitä vaan matto syntyi.

 PS = piilosilmukka

Täällä hän on nyt 

Rumaa ja Kaurista

"Saanko eilisen" -blogi 

syntyi kuvitelmasta vauhdittaa ideoideni tuotteistamista. 

Ajattelin esitteleväni täällä eilisiä juttuja, 

jotka tavalla tai toisella olen nykypäivittänyt. 

No aika vähän semmosta olen ehkä esitellyt. 

Vähän tässä vissiin haen vielä itseni lisäksi blogiani... (hu-huuu?)

No nyt viimein esittelen 

yhden ideointifilosofiani "puhtaan" tuotoksen.

Innostun, kun näen jotain "turhaketta" ja rumaa, 

josta voisin ideoida jotain makeeta. 

Tai korjataan, en todellakaan innostu turhasta ja rumasta tavarasta! Toivoisin, että semmosella tämä maailma ei enempää kuormittuisi.

Eli innostun ainoastaan siitä, jos keksin käyttöä roskalavakamalle.

Huomaan myös usein sanovani jostain turhasta tavarasta:

"niin ruma, että se on jo kaunis"

Semmosta kamaa on paljon - asenteella on merkitystä.

Vai mitä mieltä olette tästä muovisesta hirvityksestä (peuratuksesta)?

Kun näin tämän Eevalassa, ajattelin heti haluavani sen. 

Suunnittelin maalaavani sen pinkiksi ja blingblingiksi.

Spraymaalasin sen kuitenkin kullalla, 

ja nyt se koristaa vessamme ovessa ja ilahduttaa vieraitamme. 

Sen sarviin saa koruja roikkumaan.

Pidän siitä nykyään hirveästi (kauriisti?).

Kerron tähän loppuun, että 
olen saanut "tilaustyön" uudistaa "ruma" tv-taso. 

Toivottavasti palaamme siihen vielä.

Tärpit tänä vuonna

Tammikuun ajan olen koittanut nuuhkia tämän vuoden trendejä.

Itse en ole ollenkaan trendikäs.
Mitä se sitten tarkoittaakaan.

Trendi sananahan tulee taloustieteestä, 

ja sillä tarkoitetaan ainoastaan kehityksen suuntaa. 
Siitä huolimatta olen listannut, 
miten ajan ilmiöt näkyvät meillä.

Blingbling on jo pitkään ollut in, 

muidenkin kuin alakoululaisten tyttöjen mielestä.

Talouden epävarmuuden aikana
sijoittaminen suoraan arvometalleihin kannattaa. 

Toisin sanoen metallinhohtoa ei toistaiseksi voi olla liikaa!

Olen jo hommannut vanhan nahkatuolin, josta teen tämmösen..
 

Alkuperäinen kuva

Talous. Epävarmuus. Nousut. Laskut. Suorat. Raidat. Siksakit.

Pikkasenko tärhäkkä lattia? 
Erkkariteipilläkö saa tämmöstä aikaan? 

Alkuperäinen kuva

 Tänä vuonna on ymmärrykseni mukaan kuumaa olla

ekokapinallinen, 

luksushippi tai 

värimellakoitsija..

Värimellakasta tulee mun mieleen legojen perusvärit. 
Legopalikat värittävätkin meidän arkea tänä vuonna.

  

Vuoden värinä loistaa smaragdinvihreä. 
(vrt. Ruohonvihreä tai Luvenvihreä)
Tänä vuonna mä meen etsimään Muumit Laakosta, 
kun en tunne niitä.

Alkuperäinen kuva

Ylenpalttiset asusteet. 
Korut suuria ja kiiltäviä.

Mustapuu koru

  
Muuta: 
Rannekorut kyynärpäässä. Hanskat.

Merihenkisyys. Ajopuiden silkkinen pinta.

Aarteiden keräily ja perinteiden arvostus.

Verkkokaupat. Palvelut.

Aikakausien kertaus. Ehkä ysäri on nyt in.

Tehokkuus. Niin työssä kuin vapaa-ajalla. 
Ei palaverejä, ei paapomista, 
ei työajan pidennystä vaan laajennusta.

Perusruuat ja puhtaat raaka-aineet.

Trendiennuste ei ole mikään, jos siinä ei mainita, että pastellisävyt on keväällä in, 
samoin kuin luonnollisuus ja etniset kuviot.

Näillä mennään! Tai miten sinä nuuhkit ajan tuoksut?

Lemmenlaivan lumoissa minä ja koru

Pääsin ulkoiluttamaan Nousevasta Myrskystä 

ostamaani Mustapuu korua.  

Korun materiaalina on käytetty traktorin sisäkumia.

 

Menimme "laivalle", 

nimittäin Luvian Tasalan Talviteatteriin klik.

Talkoovoimin ja pääasiassa amatöörinäyttelijöin 
oli toteutettu romanttinen komedia 
ANYTHING GOES (Yli Atlantin)
 

"Musikaali vie katsojansa 1930-luvun tunnelmiin 

loistavalle risteilyalukselle, 

joka höyryää New Yorkista kohti sumuista Lontoota. 

Matkalla kuullaan upeaa Cole Porterin musiikkia, 

nähdään loistokkaita tansseja 

ja kohdataan uskomattomia hahmoja: 

gangstereita, pörssikeinottelijoita ja kabareelaulajattaria. 

Lempeä on ilmassa ja väärinkäsityksiä riittää. 

Voittaako rakkaus vastoinkäymisten aallokossa?"

Lavalla oli niin paljon energiaa, että katsomossakin hengästyi!

Uskomattomia laulajia ja näyttelijöitä, 

en voi uskoa, että olisivat muka amatöörejä. 

1930-luvun mekot ja tyylikkyys (hatut ja hanskat) 

miellyttivät myös kovasti.

Sitten tää hyräilee tässä kohtaa...