Ruususet unilla

Meidän puutarha on ollut unilla kuusi vuotta

(eli sen ajan, kun me on asuttu täällä.)

Mummu oli puutarhuri, 

mutta meille tuntuu ruohon leikkauskin olevan ponnistus.

Tänä vuonna ostelin "perinteisiä mummuruusuja" kesäkukiksi.

On niillä varmaan jokin virallisempikin nimi.

Ei nämä mun ruukkuratkaisutkaan varsinaisesti

uudenuutta tykitystä edusta,

mutta parit kuvat pihasta kuitenkin.

Tää istutus näytti viime syksynä tältä.

 

Tähän kuuluu lisänä edellisen postauksen sammaltossu.

Se ruusu oli lahja Sannalta,

hän niin tiesi tän kesän mummuruusufiiliksen.

 

Niin ja kuulemma nuot voisi sitten kuivuttuaan "haudata" maahan,

ja ne alkaa tuottaa omaa ruusutarhaa.

 

En vaan tiedä, haluanko pihaan enempää kukkaistutuksia,

kun lähinnä on koitettu eksyä niistä.

Sammaltossu

Olipa kerran iso vanha tossu. 

Luultavasti pikkukätösin Aasiassa tehty,

monta talvea jo ulkona viihdyttänyt melko kärsinyt kukkakori. 

Jotain tossu kaipasi.

Iltasatuna on nyt luettu Ronja Ryövärintytärtä,

ja siinä hengessä asteltiin sammalmetsälle.

Selvittelyjeni mukaan sammalmerkillä 

ei tällaisessa työssä ole merkitystä.

(Opin kyllä, että karhunsammaleesta tehdään sammalmatot ja seinäsammaleella tilkitään hirsiseinän kolot)

Olennaista on ottaa tarpeeksi maa-ainesta sammaleen mukaan,

koska tarkoitus on, 

että sammal jatkaa eloaan uudessakin "kodissa".

Poistin ensin ehkäpä banaanilehdykät 

(kuivuneet ja kuluneet) tossun rungosta.

Sitten vuorasin muotin kanaverkolla sisältäpäin.

Kun tehdään esim. sammalnallea, sammal asetetaan kanaverkon alle.

Ja sen jälkeen aloin levittää sammalmattoja tossun päälle.

Ikään kuin ompelin ne n. metrin pituisilla rautalangoilla kiinni verkkoon. Tyyli vapaa.

Istutin tossuun ruusut. 

Vähän se hakee vielä paikkaansa. 

Ja kuulemani mukaan sitä tulee välillä kastella ja 

tarjoilla sille esim. piimäpurkin huuhteluvedet.

Pidin kovasti tuosta sammaleen työstämisestä,

jotain koria voisi koittaa seuraavaksi.

Paljon värei - mieluiten pinkkii

Sarjassamme pinkit päivitykset Osa xxx.

Tuli hankituksi melko hempeät verhot,

kun vanhat ei enää mätsänny uuden pöytäliinan kanssa.

 

Sohva on suunnistanut takkahuoneesta keittiöön.

Tää liittynee vauvan tuloon.

Huomaathan myös värikoodattu cd-hylly. 

Luulin pinkin voilee kankaan olevan 

tavallisista tavallisin kangas.

Mutta Eurokankaassa oltiin eri mieltä, 

ja kesti lähes kolme viikkoa saada se. 

Verhot pakasta rusetille,

ei mitään saumoja jaksanut taas ommella.. 

Tämä Marimekon siirtolapuutarhakangas 

-pöytäliina oli siis syy mun hymyyn ja verhoihin.

Lasi ruokapöydän päällä

on osoittautunut "lapsiperheessä" tosi käteväksi. 

En muista olenko raportoinut,

mutta kuvassa oleva Ghost kynttelikkö on kauneinta mitä omistan. 

Värikästä kesää,

vaikka Leijonat juur hävisivätkin!

Ängrit myslipatukat

Linjapiirillä Pelle Hermannin ja Ängripöördien puistoon.

Kivoin päivä ikinä.

Ainakin yhden kaksiveen mielestä.

Jottei olisi niin herkullisen kuuloista,

niin äiti teki evääksi myslipatukoita.

Reseptillä:

tyrnimehua 1,5 dl
(omppu-, appelsiini- tai mikä tahansa mehu varmaan ok.)

siirappia 1,5 dl

suolaa 0,5 tl

keitetään.

Mukaan 12 dl mysliä.

Meillä se sisälsi:

kaurahiutaleita, kauraleseitä,

vehnäleseitä, 
kookoshiutaleita,

erilaisia pähkinöitä,

rusinoita,
(kuivatut hedelmät olisi olleet hyvä lisä)
auringonkukan siemeniä,
seesamin siemeniä,
ja kaikenlaista, mitä kaapista löytyi.

Keitos ja mysli sekoitettiin
ja kosteilla käsillä muokattiin leivinpellille pötköjä.
Uunissa 200 astetta ja 10 minuuttia. 

Huomaathan meidän mahat!

On muuten kiva paikka 
Porin Kirjurinluodon Pelle Hermannin puisto.
Tuntuis, että siellä viihtyy kaikenikäiset lapset.



Pus, pus

Yrttikokkailua

Mahdollisesti joskus syksymmällä kokkaillaan yrteistä..

Nyt vasta istutin yrttien siemeniä.

Tiedän, että monet lajikkeet olisi jo pitänyt esikasvaatella,

ja erotella isompiin purkkeihin ulos nyt,

mutta näin nyt kävi tänäkin vuonna. 

Keksin vihdoin käyttöä 

kuluneille käytöstä poistetuille Mummun kattiloille 

ja muille purkeille.

Nimiöin kattilat tommosella tussilla,

joka tarttuu kaikkeen..

Yrtit saa nyt kasvaa kattiloissa 

tällä meidän isolla ulkopöydällä.

Vein parit yrttipurkit tuliaisiksikin viikonlopun reissuilla.

 

Kunpa ne kasvaisi nopeasti,

tekisi meinaan mieli yrttifoccacciaa.

Melkein kuin joulu..

Eilen oli viimeinen työpäiväni ennen äitiyslomaa.

Mulla on paljon upeita työkavereita,

ja tykkään kyllä työstänikin,

joten olihan se vähän haikeata.

Tänään ekana "lomapäivänä" oon ollut lähinnä ihmeissäni.

Sain eilen valtavasti lahjoja,

ihan kuin olisi ollut joulu. 

Kiitän kaikkia muistamisista!

Kovin on Lystikäs, tämä Arabian lapsekas astiasarja. 

Sen lisäksi firma antoi meille kesälahjaksi termarimukit.

Kyllä tää kelpaa ottaa mukaan fillariretkelle.

Sen sai vielä kustomoida sopivaksi itselleen.

Mä kirjotin "luviaks" one for the road,

kun joskus on ollut semmonenkin tapa.. 

Eikä tässäkään vielä kaikki.

Töissä oli eilen myös työhyvinvointimessut.

Paikalla oli fysioterapeuttii, personaltrainerii, Woimatilan smoothiebaarii, työkenkäkauppiasta ja vaikka mitä.

Mun piti sitten ostaa kengätkin, kun oon päättäny ostaa 

sitten kun terveyskengät näyttää mageilta.

Nää Maahiset ei näytä lainkaan terveellisiltä,

mutta on kuin sukat jalassa.

Niin ja kivan näkösetkin. 

Sain valtavasti hyviä eväitä tyhypäivästä.

Niistä enempi myöhemmin.

Äitienpäivä ajelulla

Uusi pyörä tuli taloon!

Se on kyllä tämmösen postauksen arvonen.

Koko viikon oon vouhottanut laatikkopyörästä.

Vihodin tänään äitienpäivänä päästiin jo ajelee sen kanssa.

Iivolle ja mulle aukenee ihan uusi maailma,

me kun asutaan täällä maaseudun äärillä,

ja nuorimies ei jaksa viihtyä rattaissa kilometritolkulla.

Polkupyörä hankittiin pakkiRattaasta. Klik.

Aluksi tuntui, että kääntymistä on vaikea hahmottaa,

koska etupyörä on niin kaukana

(pyörän pituus 2,15m),

mutta näköjään siihen tottui nopeasti. 

Kuvittelin pyörän olevan raskas polkea,

mutta raskaaksi polkemisen tekee ainoastaan raskauteni..

(pyörässä on vaihteet)

Äitienpäivän lounas herkuteltiin Pub Onnissa, 

oli niin juhlavaa ja herkullista,

ja otin makeita kuvia kännykällä,

mutta myöhemmin päivällä tuo kännykkä hajosi.

Se on jo toinen hajonnut Lumia tänä keväänä. 

Harmi.

Ihan vielä en ratkaissut,

miten kuljetaan perheemme kasvaessa. 

Kuvittelisin vauvan kaukalon mahtuvan laatikkoon, 

ja Iivolle tulisi asentaa normi takaistuin, 

kunnes molemmat voisivat istua laatikossa. 

Kaksi työpäivää, sitten vaan 

fillaroidaan..

..No onhan se äitiysloma vähän muutakin.

Uusi kulkupeli

Kaipailen vähän uutta kulkuneuvoa.

Olen melkeimpä päätynyt tällaiseen laatikkopyörään.

Tänään pyysin jo tarjousta.

Sopisi niin komeasti meidän elämäntilanteeseen nyt. 

 

Alkuperäinen kuva

Kulkupeleistä tuli mieleen..
 
Työkaveri M kertoi yksi kahvitunti Maybach -autoista,
ja mä en ollut koskaan kuullutkaan moisista.
Luksusautoista siis.

Mageen näkösiä, 
nämä vanhat versiot erityisesti.

Alkuperäinen kuva

No on näissä uusissakin versioissa särmää.
Varsinkin sisätiloissa.
Tosin ei taida olla varaa 
edes normi lottopotin voittamisen jälkeen,
kun idea on kuulemma istua takapenkillä, 
palkata kuljettaja ja "luksuttaa".
Vakiovarusteisiin kuuluu luonnollisesti
samppanjajääkaappikin!

Alkuperäinen kuva

 

 

 

Varmaan teitä ihan jännittää, 

millasella menopelillä me seuraavaksi tullaankaan vastaan..